Aika itsestään selvyyksiä latelen, mut: vähemmän tarvittavat pohjalle ja kauas käsistä, ja vastaavasti tärkeimmät lähelle käsiä ja päälle. Ei mulla muuta.

Näin mä oon ainakin aina toiminu, oli sitten juoksureppu tai vaellusrinkka jne. Onneks noi vähemmän tarvittavat tuppaa yleensä vielä olee niitä painavampia juotava poislukien, hyvä sulloo repun pohjalle.

Energiat minigrip pusseihin, joihin pakkaa aina tietyn tuntimäärän/huoltovälin herkut. Helppo täydentää energioiden loputtua etutaskuista aina yhden pussin kamat liiviin helposti saataville.

Energiat valmiiks soft flaskeihin (geelit, ei sitä ihminen muuta tarvii) ni ei tarvii pelaa muovipussien kaa

 

Etutaskut ja niiden suunnitelmallinen käyttö tuo ilmaisia minuutteja pitkällä matkalla. Mä olen ladannut viileketaskut aina täyteen siten että tietty ”etappi” menee niillä ilman repun riisumistarvetta. Vaarojen maratonilla 86 km / 13 h matkalla riisuin repun 4 kertaa. Kolmellakin olisi pärjännyt, mutta neljäs kerta oli viimeisellä huoltopaikalla Peiponpellossa kun tyhjensin sieltä sellaisia eväitä roskiin mitä tiesin etten enää syö. Suunnitelmallisuus on tässä avain onneen ja muistilistan käyttö ei ole häpeä

Jos repussa on samanlaisia taskuja molemmin puolin, kannattaa niitä merkitä jotenkin, esim eri värisillä tusseilla (water proof) värittämällä tai solmimalla vetoketjujen vetimiin värillisiä villanaruja. Yhdessä kisassa vedin jalat krampeille kun luulin unohtaneeni pakata suolan mukaan. Todellisuudessa etsin sitä vain väärän puolen taskusta. Vakiopaikat ja hyvät merkinnät auttavat siihen, että muistuu heti missä mikin on vaikka vähän väsyttäisi.

Painon sijoittumisen suhteen mielestäni ylös-alas -suuntaa tärkeämpää on se, että paino on mahdollisimman ”levynä” lähellä kroppaa tai muuten lähellä kehon keskilinjaa. Neste on tietenkin kriittinen tässä, koska ainakin mulla se muodostaa pääosan race kitin painosta. Juomasäiliö on tässä kohtuu hyvä koska sillä nesteen saa lähelle selkää, mutta paras paikka taitaa kuitenkin olla juomaliivien viileketaskut, jos nesteen saa siten alas ”kainaloihin”. Toinen etu juomarakottomuudessa on se, että silloin muut kamat repussa ovat heti lähempänä kroppaa kun välissä ei ole ~ 5 cm paksua juomaleiliä.

Huonoin paikka mille tahansa tavaralle ovat ne etupaneelin kumiköydet, jolloin tavarat roikkuvat pienessäkin repussa helposti jopa sen 10 cm päässä selästä. Mitä kauempana takana painopiste on, sitä enemmän rasitusta etureisille – varsinkin jos paino heiluu kumiköysien varassa. Ainakaan mitään painavaa, kuten GPS-trackeria ei missään nimessä tähän vaan lähelle kehon keskilinjaa. Testailimme joskus joukkueella edetessä sellaista, että laitoimme eväspatukat kaverin repun ulkotaskuihin, josta ne olivat kyllä helposti saatavilla, mutta paino oli silloin väärässä paikassa.

Juoksuliivien kokoja ja säätöjä kannattaa kokeilla eri tavalla täysillä pulloilla. Monesti näkee liian isoja (tai takaa liian löysälle säädettyjä) liivejä, joissa pullot tulevat lähekkäin eteen rinnan eteen. Kokeilkaapa joskus juosta näin ja sen perään säätää liivit takaa mahdollisimman kireälle ja edestä löysemmällä siten, että pullot putoavat sivuille lähemmäs kainaloita. Varsinkin jos pulloissa on yli litra nestettä niin eron huomaa heti.

Ja tärkeimpänä niille jotka tänne asti jaksoivat lukea Less is more. Kannattaa haastaa itsensä miettimään varustusta ja sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Kannoin pitkään varasukkia mukana jokaisessa pitkässä kisassa, kunnes tajusin etten ollut koskaan käyttänyt niitä. Sittemmin varustuksesta on karsiutunut pois muutakin ylimääräistä ja nykyisin koetan aina minimoida varustuksen painon maaliintuloon (ja huoltoon). Optimisuorituksessa nesteen ja eväiden pitää loppua ennen maaliviivaa, koska ei niitä ole mitään järkeä kantaa turhaan mukana. Tsekkaan aina kisan jälkeen repusta mitä kaikkea ylimääräistä sieltä löytyy (neste, energia, käyttämättä jääneet ei-pakolliset varusteet) ja mietin mistä saisi vielä napsittua seuraavaan kisaan pois ilman riskiä kisasuorituksen vaarantumisesta.

Vaarojen maratonin kierroksen olen kiertänyt kisassa yhteensä 6 kertaa ja desiäkään nestettä en ole loppunousussa repussa kantanut. Jos ei ole satamaan tullessa janottanut, on loput nesteet kaadettu menemään

Mulla myös salomonin 12l liivi Tierralla, matka 120km ja ilman järjestäjän huoltoa eli evästä piti olla. Liivin jouduin ottamaan pois oikeastaan vain kerran ja silloinkin sen takia, että alkoi sataa ja tuulla, piti kaivaa takki päälle ja olin pakannut sen ”turhana” keskelle taakse.

Pari kertaa taisin joutua avaamaan ja vähän hivuttamaan toiselle puolelle, pysähtymättä tietty 😃, jotta sain lisäenergiaa takaa. Mun olkapäiden liikkuvuus on sitä tasoa, että liivien mainostettu ”kaikki taskut käsien ulottuvilla” ei ihan toteudu 😜

Jos haluaa tehdä tästä helpompaa niin osta kaikki varusteet mahd pieneninä, pieneen pakkautuvina ja kevyinä niin ne on helppo laittaa liiviin. Ite noudatan tota sääntöä tosi tarkkaan…. Geelit valmiiksi pieniin softflaskeihin niin ei tarvii pakkauksien kanssa säätää. Geelit ja mahd muut energiat niin, että ne saa vauhdista otettua (etu- ja sivutaskuihin lähinnä). Varavaatteet, pakolliset varusteet jne minigrip tms pusseihin, ilmat pois ja teipillä vielä tiiviiksi niin menee pieneen tilaan. Oletushan on, että niitä ei tarvita… Sitten kaikki, mitä ei todennäköisesti tarvita, liivin keskelle ja keskelle/ylös selkään ja liivin taskun kiristysnaruilla kireelle.

Niin kuin Antti tossa yllä sanoo ni tärkeetä on karsii turhaa kamaa pois. Ite en ole vielä yhdessäkään kisassa juomarakkoa tarvinnut, 2x0.5l juomapullot edessä on riittänyt, samoin ”entä jos” tilanteita varten mietityt vaatteet voi yleensä jättää pois, en myöskään kanna mitään ylimääräistä ”ehkä jossain tilanteessa tää maistuisi tosi hyvältä” -tyyppistä energiaa mukana vaan ainoastaan sen mitä tarvii. Mut niinku Kaija tossa ylempänä sanoi, pitkissä kisoissa maistuu ehkä muukin kuin geeli, Tierran loppupuolella snickersit oli ihan super hyviä… ei se kisa ehkä siihen pariin ylimääräiseen snickersiin sit kuitenkaan kaadu